<<< jatkoa

Perustajajäsenten yhdistävänä tekijänä oli ollut osallistuminen Jussi Aallon Luovan muotokuvauksen työpajaan. Myös ruotsalaisen Anders Petersenin vetämä työpaja oli suuri innoituksen lähde. Petersenin vaikutus heijastui aina yhdistyksen nimenvalintaan asti.

Hakaniemi

Nyt tarvittiin siis studio- ja pimiötilaa. Kameraseuralla kun oli vain yksi pimiö, joka oli jatkuvasti varattu. Sopivat tilat löytyivät lopulta kellarikerroksesta Hakaniemenkujalta. Tila ei ollut kovin korkea, mutta kekseliäisyydellä selvittiin siitäkin haitasta. Eipä kalustoakaan ollut alussa paljoa – vanha Bowens-studiosalama ja siihen pieni softboxi ja tietysti pimiö.

Käenkuja

Pari vuotta ehdimme majailla Hakaniemessä, kunnes kellarin omistaja vaihtui. Alkoi kova etsintä korvaavien tilojen löytämiseksi. Mikko sen taisi ensimmäisenä keksiä – Käenkujalta Sörnäisistä vanha piharakennus taidetalon pihapiiristä, viljasiilon vierestä. Muistan, kun menimme sitä ensimmäistä kertaa katsomaan. Tila oli pimeä ja kolea, mutta houkutteli mahdollisuuksilla – sinne voisi rakentaa vaikka mitä!

Tiloissa oli ennen ollut maalaamo, sittemmin se oli toiminut romuvarastona. Tila oli upea: korkeutta oli Hakaniemenkujan jälkeen enemmän kuin tarpeeksi – ja olipa siellä kattoikkunatkin! Sääli vain, että ne piti peittää ulkoa mustalla muovilla, ettei luonnonvalo sotkisi studiovalaisua.

Pimiöitä tehtiin saman tien kaksi, joiden välillä oli oviverho. Oli kiva olla pimiössä, ja samaan aikaan jutella toisella puolella olevan kaverin kanssa! Ja kun oli kerran kaksi pimiötä, tehtiin myös kaksi studiota, iso ja pieni. Isolla oli pituutta yli 10 m ja korkeutta n. 5 m. Toinen, pienempi, soveltui lähinnä tuotekuvaus/kasvopotretti -käyttöön.

Muuten upealla tilalla oli eräs huono puoli, se oli vuokrattu (edullisesti) kylmänä tilana, joten kustansimme itse lämmityksen. Tila oli liian suuri, jotta sitä olisi voinut pitää jatkuvasti +20 asteessa. Jos kuvaus oli talvi-iltana, piti studiota tulla lämmittämään jo aamulla! Homma toimi isolla raksalämmittimellä, johon sähköt saatiin alakerran autokorjaamosta. Muita edullisempia lämmitysvaihtoehtoja kokeiltiin myös, mutta vaivattomuus ja turvallisuus olivat sähkölämmittimen etuina (eikä tarvinnut tuulettaa savuja pois…).

Parhaat muistot Käenkujalta liittyvät juhliin – pikkujouluissa oli vieraita yli 50 henkeä, ja juhlat jatkuivat aamuun asti! Ja koska oli niin hienot tilat, oli aihetta juhliin muulloinkin…

Pasila

Muutaman vuoden kuluttua tuli tieto, että Käenkujan rakennus revitään alta. Vanhan myllyn tontti oli kaavoitettu asuntorakentamiseen, mutta aikataulu oli ollut avoin. Alkoi uuden tilan etsiminen. Pasilan vanhoilta Veturitalleilta löytyi sopiva tila – entinen VR:n remonttipajan ruokala. Tilaa olisi ollut mahdollista vuokrata enemmänkin, mutta 120 neliötä yhdessä tasossa riitti.

Tila vaati paljon remonttia, mm. alas laskettu katto piti osittain poistaa studiosta, yksi väliseinä purkaa ja lattia tasoittaa. Ruokailuhuoneeseen tehtiin pimiö, jossa enimmillään on ollut 5-6 suurennuskonetta. Toiseen ruokailuhuoneeseen, jonka kautta on myös sisäänkäynti, rakennettiin seurustelutilat. Studion vierestä löytyy myös maskeeraustila, eli mitään ei puutu. Rakennus on suojeltu, eli ihan heti emme aio muuttaa! Tämä onkin ollut yhdistyksen historian pitkäaikaisin tila ja käytössä vuodesta 1998. Jäsenet ovat vuosien varrella vaihtuneet moneenkin kertaan mutta yhteinen intohimo valokuvaukseen ja yhdessä ylläpidettäviin toimitiloihin on säilynyt.